Sokerihiirenloukku

Noin vuosi sitten muutin maalle. Pieni punainen tupa, aivan metsän laidalla. Täällä on hyvä, ajattelin. Luonto lähellä ja lupsakat naapurit, eikä kaupunkiinkaan kuin kymmenen minuutin matka. Unelma levollisesta, täydellisestä kodistani oli miltei täyttymässä, tänne perheeni asettuu. Kaksi vauhdikasta koiraa, yksi holtiton, mutta hassu poikaystävä sekä minä (minusta sitten lisää myöhemmin) aloitimme leppoisan kotielämän nelistään. Tietämättäni talossamme oli jo kuitenkin entuudestaan muitakin asukkaita. Talo oli vanha, joten tämä ei varsinaisesti ollut yllätys, kun yhtenä iltana kummitukset alkoivat kolistella kaappeja. No okei, ehkä hieman väritin tarinaa. Eivät ne olleet kummituksia, ne olivat hiiriä.

Poikaystäväni, joka on (tietenkin) miesten mies ja itsekin asunut aiemmin maalla, halusi laittaa hiirille loukut. Yksi keittiöön ja kaksi eteiseen. Aluksi oli karua katsella kun hän laahasi liiskaantuneita hiirenraatoja piharoskikseen.  Toisaalta taas kun tyynyn alta löytyi hiirenkakkaa, ei ajatus näiden elukoiden eliminoimisesta tuntunutkaan yhtäkkiä niin pahalta. Kerran ansaa virittäessämme juusto oli loppu ja poikaystäväni pyysi kädessäni olleesta suklaalevystä palasen. Hiiret kuulemma kun pitävät suklaasta. ´Kuka ei', ajattelin. Suklaa osoittautuikin toimivaksi keinoksi ja meillä saalistetaan sillä yhä.

 

 

 

Mutta sulkaa on tehnyt myös paljon muuta, se on tuonut noin kymmen lisäkiloa. Kun lenkkeily vaihtui suklaan syömiseen, muuttui monikin asia. Entisestä himoliikkujaterveysintoilijasta oli taas tullut sokerihiiri. Fuckshit, miten tässä näin kävi. Elämäntapamuutos oli vain kaiku jostain menneisyydestä ja huonot elämäntavat taas palanneet ennalleen vajaassa puolessa toista vuodessa. NO, siihen puoleen toista vuoteen kuului kyllä paljon isoja muutoksia. Liikunta ja terveellinen elämä ei aina ehtinyt toimia ykkösprioriteettina kiireisen ja stressaavan elämän keskellä. Sääli sinänsä, koska siitä olisi ollut apua. Nyt kuitenkin asia on toisin, sillä aion laittaa itseni kuntoon!

Tämä blogi kertoo siitä, kuinka tämä vanha sokerihiiri laittaa itsensä rotiin ja vaihtaa herkuttelun ja sikailun oikeaan elämästä nauttimiseen: terveelliseen ja tasapainoiseen elämään. Vatsamakkarat ovat kohta historiaa ja liikunta sujuu kuin leikki. Matka saattaa kestää hetken, mutta sen pituus ei ole olennaista vaan itse matka. Blogissa aion perehtyä muun muassa: juoksuharrastukseen, saliharjoitteluun, superfoodiin, mindfulnesiin, koirien kanssa kuntoiluun, kahvakuulailuun, raakaruokaan, proteiinilisiin, motivaation ylläpitämiseen ja ennen kaikkea siihen, että saan pirullisen sokerihiiren loukkuun.
 
(Kuvien lähteet: www.lily.fi. www.kuntoplus.fi & www.hayecksosiaty.com)